Jouni ”Isä Carillo” Hynynen avautuu:

Kolme vuotta on pitkä aika tehdä levyä, jossa on vain kymmenen kappaletta. Vai onko?

Demoja oli kasassa yli 40. Kuuntelimme niitä läpi keikkabussissa ja työhuoneellani. Heittelimme biisejä roskiin tai muhimaan. Kehittelimme hyvää kokonaisuutta. Jossain vaiheessa tuntui siltä, että sellaista ei synny. Itse ajattelin pahimpina hetkinä, että tämä taitaa olla tässä. Meni yöunet.

Tuottajamme Mikko Karmilan soitto syksyllä 2022 sai minut toimimaan. Puhelun sisältö meni näin: ”Jos haluatte tehdä mun kanssa vielä levyn, sitä pitäisi aloitella ensi keväällä.” Aloin väsätä biisejä entistä suuremmalla raivolla, vaikka tiesin edessä olevan helvetin. Helvetti oli se, että Vain elämää –hässäkät sitoivat minut ja Aaltosen Miitrin välille helmikuu-lokakuu 2023. Siitä kuitenkin selvittiin, ja välissä kerkesimme toukokuussa -23 aloittelemaan Kotiteollisuudenkin äänityksiä. Kävimme Petrax-studiolla Hollolassa äänittämässä kolme kappaletta, jotka Karmila miksasi valmiiksi loppukesästä. Ajatus oli, että julkaisisimme ensimmäisen singlen jo syksyllä -23.

Lopulta ajatus ei tuntunutkaan hyvältä. Kokonaisuus ei ollut vielä kasassa. Päätimme jättää homman vielä lojumaan, ja jatkaa hommia sitten kun syksyn -23 kiertue saadaan hoidettua. Kiertueen aikana kehittelimme lisää materiaalia. Sitä alkoikin tipahdella myös kiireiseltä Aaltoselta. Lopulta kehittyi ajatus, että mennäänkin räyhäkkäällä asenteella eteenpäin, koska asiat tuntuivat luistavan.

Keikkakunto oli kova, samoin tahtotila. Lisäksi minä olin lässyttänyt tunteista TV:ssä, joten homma oli nollattava. Päätimme syksyllä, että alkuvuodesta -24 lähdemme äänittämään lisää materiaalia. Karmila ei Nightwish-kiireiden takia kerennyt matkaan, mutta Aaltonen lupasi hoitaa äänitykset Hollolassa. Karmila hoitaisi minun laulujeni äänitykset ja osan kitaraäänityksistäni myöhemmin keväällä Helsingissä, samoin kuin tietysti levyn miksauksen. Aaltonen tekisi omat osuutensa kotistudiollaan Lappeenrannassa. Alkuvuosi 2024 meni treenatessa ja studiossa. Kaikki tuntui loksahtelevan paikoilleen, vain sanat ja pieni osa laulumelodioista oli hakusessa. Mutta niitäkin alkoi hiljakseen, pakon edessä, tipahdella.

Jossain vaiheessa alkukeväästä -24 luulin, että olin osuuteni jo tehnyt. Olin saanut sanat tehtyä, ja omasta mielestäni olin ne jo laulanutkin. Tässä vaiheessa tapahtui ”Suuri tuotannollinen väliintulo” (termi on minun). Huomasin istuvani Finnvox C –studion tarkkaamossa kuuntelemassa, kun Karmila ja Aaltonen ruotivat sanoituksiani läpi raa’alla vittuilulla. Osa niistä piti kuulemma kirjoittaa uusiksi. Ahdisti ankarasti palata lähes lähtöruutuun. Lopulta tajusin vanhan viisauden: vittuilu on välittämistä, ja nöyrryin pienen huutamisen jälkeen. Sitten asiat alkoivatkin taas luistaa.

Levyn miksauksen loppuvaiheessa keväällä -24 löin Karmilan kanssa hyvässä hengessä kättä päälle Helsingin Pub Sirdiessä, että 17 levyn yhteistyö on nyt ohi. Tämä tehtiin samassa pöydässä, jossa Helvetistä itään –singlen kansikuva aikoinaan kuvattiin. Samalla mietin, että tuottajan/äänittäjän valtikka – vai onko se taakka – saa nyt siirtyä Miitri Aaltoselle häneltä kysymättä.

 

http://www.kotiteollisuus.com/