Kuuntele albumi tästä
Katso Mä voisin rakastua suhun -musiikkivideo tästä
Huhtikuussa 2020 laulaja-lauluntekijä Aleksanteri Hakaniemi oli tullut tienristeykseen.
Takana oli kaksi levyä, liuta kulta- ja platinasinkkuja, massiivista medianäkyvyyttä, gaalaehdokkuuksia ja -esiintymisiä sekä satoja keikkoja ympäri Suomen. Kahdeksan vuotta artistin elämää vailla taukoja tai lomia oli antanut paljon, mutta lopulta vienyt kaiken. Nyt pajatso oli täysin tyhjä.
Aleksanteri päätti hypätä sivuun artistiuraltaan ja tutustua itseensä. Mitään aikarajaa hän ei itselleen antanut. ”Kestäköön niin kauan kunnes tiedän kuka mä olen, ja mitä mä elämältäni haluan. Ja jos päädyn siihen, että artistin ura ei ole enää mua varten, niin sekin on vaan hyväksyttävä”, Aleksanteri ajatteli. Päätös tuntui heti oikealta ja valtava taakka putosi harteilta saman tien.
”Ulospäin elämäni näyttäytyi varmasti upealta, mutta totuus oli täysin päinvastainen. Olin vuosikausia kuin jossain unitilassa ja mikään ei tuntunut yhtään missään. Olin saavuttanut unelmani menestyksekkäästä artistiurasta, mutta sisälläni oli tyhjää. Ja mitä pahemmalta tuntui, sitä enemmän yritin tehdä itsestäni aina vaan kiinnostavampaa ja räiskyvämpää versiota. Etäännyin kavereista, perheestä ja parisuhteesta ja masennuin niin pahasti, että tarvitsin lääkehoitoa. Ainoa mikä merkitsi, oli menestys artistina. Se meni ihan kaiken edelle. Ja kun ekaa kertaa homma meni vihkoon ja joku sinkku ei menestynytkään niin hyvin kuin oletin, niin olin todella ahdistunut kuukausikaupalla. ’Nyt ne vittu tajus, että mä en osaa yhtään mitään’. Lopulta vastassa oli seinä. Siinä kohtaa totaalinen irtiotto kaikesta oli ainoa tapa selvitä”, Aleksanteri kertoo.
Tauon aikana mielessä pyöri erityisesti yksi kysymys:
Kuka mä olen ilman artistiutta?
”Ymmärsin, että en voi rakentaa identiteettiäni artistiminäni ja sen menestymisen varaan. Päätin kohdata kaikki kipeät asiat silmästä silmään ja laitoin prioriteettini uusiksi. Nyt tärkeintä oli oma hyvinvointi. En tiedä mitä olisi käynyt ilman tätä prosessia. Olisin ehkä muutaman vuoden tässä pyörinyt ahdistuneena ennen kuin olisin palanut lopullisesti loppuun”.
Jälkeenpäin Aleksanteri on huomannut, että hänellä oli aiemmin pakottava tarve tehdä kaikkea koko ajan. Rautaa piti takoa kun se oli kuumaa ja tauko oli tuntematon käsite. Hän ymmärtää nyt, että syynä tähän uupumukseen ajavaan käytökseen oli hyväksynnän hakeminen.
”Se puolestaan johtui omasta epävarmuudesta ja siitä, etten osannut kohdata itseäni. Oli kiire saada menestystä, jotta tietää tekevänsä oikein. Tästä ajatusmallista eroon pääseminen on antanut mulle paljon sisäistä rauhaa.”
Kevään ja kesän 2020 aikana Aleksanteri vietti paljon aikaa yksikseen ja teki mitä huvitti. Pikkuhiljaa hän huomasi ilon ja rauhan palanneen elämään. Paineeton tila synnytti myös tukun uusia lauluja. Kiinnostavaa oli, että ne tulivat eri lähtökohdista kuin aiemmin.
”Olin hypännyt tarkoituksellisesti sivuun valokeilasta ja yhtäkkiä huomasin, että uudet biisini eivät ole enää minäkeskeisiä vaan olen niissä tarkkailijan asemassa. Kamera ei enää kuvaa mua, ja se näkyy myös uusissa biiseissä. Se tuntuu todella hyvältä ja luontevalta”, Aleksanteri kertoo.
Nyt uusia biisejä on syntynyt jo levyllisen verran vanhan yhteistyökumppanin, tuottaja Rafael Elivuon ja mentori Pekka Ruuskan avustuksella ja Aleksanterin uran kolmas albumi Ehkä joskus tiedän miksi ilmestyy tänään. Albumilta on julkaistu kolme singleä; Bonsaipuu, Elokuu ja Märkää maalia.
”Kun lähdin kirjoittamaan albumia, en varsinaisesti tiennyt millainen siitä tulee. Aloin vaan kirjoittaa kaikkea ja kaikesta ymmärtääkseni maailmaa. Pikkuhiljaa huomasin kirjoittavani kerrostalolähiön ihmisiä, isovanhempia, ala-asteen pihaa, avioeroa, taksikuskia, tanssivaa poikaa ja keltaista baskeria. Huomasin, etten halua enää kirjoittaa itseäni. Halusin kirjoittaa tämän hetkisin silmin, koko elämän verran”, Aleksanteri kertoo.
Aleksanteri kirjoitti yli 60 demoa albuminteon aikana. He kokeilivat tuottaja Rafaelin kanssa täysin orgaanista tuotantoa ja modernimpaa versiointia.
”Jälkimmäistä karsastin, koska tulin ähkytuotetusta pop-maailmasta, johon en kokenut enää kuuluvani. Kun Bonsaipuun perinteinen melodia rautalankakitaroineen ja juuri-instrumentteineen yhdistyi säkeistöjen rumpukonesoundeihin, täydellinen keitos oli syntynyt. Koin löytäneeni itseni nyt myös musiikillisesti”, Aleksanteri kertoo.
”Tipu tai onnistu on albumin vanhin laulu. Kirjoitin tekstin kesällä 2020 ja se avasi minut kirjoittajana. Kirjoitin ensimmäisen säkeistön, jossa sirkuksen yleisö jää odottamaan rahoilleen vastinetta. Kirjoitin toteamuksen: Tipu tai onnistu. Olin tullut urallani ensimmäiseen taitekohtaan, ratkaisevaan sivunkääntöön.”
Albumi kasattiin kunnioittamaan näitä kahta musiikillista ja kirjoituksellista suuntaa. Kappaleet kertovat keskeneräisestä elämästä, tarkoituksen hukkumisesta ja sen jälleen hakemisesta. Soittimet ovat läpi albumin samat. Aleksanteri soitti itse levylle kitarat, mandoliinin, banjon ja rummut. Rafael viulun ja basson.
Viimeinen kappale Mustarastas syntyi albumin paketointivaiheessa.
”Pyysin korvat punaisena lupaa lisätä vielä yhden pyytämättä olohuoneen pöydälle ilmestyneen laulun. Kysymys oli siltä osin ei-toivottu, että kaikki musiikillinen hakeminen oli vienyt tuottajalta ymmärrettävästi mehut. Albumin biisit oli jo päätetty. Lähetin viestin, että tämä korvaa viimeisenä biisinä olleen kappaleen. Mustarastas kertoo kuolemaan asti kestävästä rakkaudesta ja päättää albumin. Kaiken jälkeen on ymmärrys.”
”Sanoit älä mieti liikaa, hyvinhän se menee”.
Olin tullut kotiin.
Ehkä joskus tiedän miksi -albumin focus singlenä toimii levyn avauskappale Mä voisin rakastua suhun. Kappaleesta on tehty myös upea Atte Merikallion ohjaama ja nuoren näyttelijälupaus Benjamin Willamon tähdittämä musiikkivideo.
Ehkä joskus tiedän miksi -albumin julkaisukeikka järjestetään Korjaamon Kulmasalissa Helsingissä keskiviikkona 16.3.
Aleksanteri Hakaniemi: Ehkä joskus tiedän miksi (LP, digi)
1. Mä voisin rakastua suhun
2. Bonsaipuu
3. Märkää maalia
4. Tipu tai onnistu
5. Elokuu
6. Keltainen lamppu
7. Kohta oon vanha
8. Sonja
9. Joo joo äiti
10. Mustarastas
Ehkä joskus tiedän miksi -kiertue:
la 5.3. Kitee, Kiteen Karhu
ke 16.3. Helsinki, Kulmasali ( Korjaamo )
la 18.3. Hämeenlinna, Suistoklubi
la 2.4. Oulu, 45 Special
la 16.4. Tampere, YO-talo
la 14.5. Helsinki, On The Rocks
